"vanhat " ja uudet kuulumiset

Vanhaa tekstiä läppäriltä
Jee!Taas on sähköä! Joten voin kirjoitella maileja läppärilläni ja siirtää ne mailiin. Eilen oli mahti tuuli, ja sähköt meni poikki illalla. Ongelmat jatkuivat myös tänään, täällä siis tässäkin asiassa aika eri meininki. Istuttiin pimeessa n. 12-13, minkä jälkeen ”saatiin sahkö takas”. Se pätki parhaimmillaan puolenminuutin välein. Oli hiukka rasittavaa yrittää tehä pöytätietokoneella excellhommia. Ekan kerran en ollut tallentanut, ja sinne katos. Eiku uusiksi vaan. Alko hetkeksi pipoa kiristää:)
Luulen, että kohta alkaa kiireet vähän helpottaa, kun alan asettumaan taloksi. Töihin menee 9, 5 tuntia aikaa (En tosin valita, hyvä vain), mutta sähläämiseen loput Kun ei oo omat roinat omissa paikoissaan, niin onnistun yhteen vessakäyntiinkin kuluttaa hirveet määrät aikaa! Ensin meen, käännyn puolivälissä takas, ovi unohtu lukita, lähen uudelleen, kerkeen jo vessaan-> paperi jäi huoneeseen jne… Sama ruuanlaiton kanssa. Sitten sellasia muurahaislegioona-rinkassa-ongelmia, kaikkea löytyy.



21.3.2009:
Nyt ympäristöön alkaa jo tottua, mutta ekoina päivinä tuntui, että joka paikasta ja hetkestä vois ottaa valokuvan. Niin erilaista. Pari päivää sitten aamulla seisoskelin pesemässä hampaita, ja kattelin samalla tielle. Yhtäkkiä siinä menee jättiläiskameli jättiläiskärryineen. Toissapäivän aamuna katselin takapihalle, ja siellä oli lauma riikinkukkoja! Nekin on kauheen isoja lintuja. Eläinmaailma muutenkin on täällä tosi kirjava, tuossa ”keskustassa” varsinkin. Kadut on täynnä roskia, ne taidetaan heivaa vaan talosta tielle, eikä muovijätteen määrässä paljoa kursastella(hyvä ettei joka hedelmääkin pakata omaan muovipussiin. Mun sydän itkee verta joka kerta, kun vastaanotan sellaisen pikkusen muovipussin, jota ei voi käyttää mihinkään muualle. Se päätyy nimitäin meillä takapihan monttuun. Meillä on täällä toimistolla siis tuollainen oma minikaatopaikka tuossa puutarhassa. Banaanipuu, aloevera+ muita hyötykasveja sulassa sovussa jakavat paikkansa jätemontun kanssa. Monttuun menee kaikki eloperäinen yhdessä muovin kanssa. Tää kasa sytytetään sitten tietyn aika ajoin palamaan. Tuntuu kauhean kummalta, koska Green Action Dausan ympäristöparametreista (=n.12 eri parametria ympäristönsuojeluun ja terveyteen liittyen. Esim.Eläimille omat tilat talossa, sadevedenkeräyssysteemi kotiin ja pisarakastelujärjestelmä pelloille jne.) koskee kompostointia… Mutta ei toimistolla erotella. Niin, siitä eläimistössä täällä. Ihan karmeen kokoisia possuja tonkii roskia joka nurkassa tuossa parin kilsan päässä Lehmiä makoilee pitkin poikin. Täällä juodaan muuten vain puhvelin maitoa, siis täällä Mahuwa blockissa. En muuten asukaan Dausassa, tai siis asun, mutta Dausa kaupungin/kylän keskus on 1,5 tunnin päässä. Tää alue on: Osavaltio= Rajasthan, District=alue Dausa, (sitten on myös kaupunki nimeltään Dausa), District jaetaan Blockeihin(meiän Blokcissa, eli Mahuwassa asuu 30-50 000 ihmistä).Siten jos mennään vielä pienempään osaan, niin ollaan Mandawarissa. Asun siis Mandawarissa:) Selvää?:) Jos nyt oikein olen ymmärtänyt. Se ei ole niin varmaa nimittäin. Luojan kiitos alan saamaan jo selvää näiden puheesta!!! Ei hetkeäkään liian aikaisin. Näillä on helpompaa, mun englanti ei ensinäkään oo niin…mielenkiintoista plus aina joku ymmärtää mitä mä sanon ja hindintää muille. Ei tilanne onneksi oo enää tällänen. Nykyään käyn jo pitkiä keskusteluja Tänään Vikram kertoi vesitilanteesta täällä, seliti tekniikat mitä käyttää jne. Nyt on hyvä peruskäsitys, kun meen kentälle muistaakseni ens viikoksi.
Täällä on muuten 6 päivänen työviikko(tämä sunnuntai poik. myös töitä). Monet työntekijät asuu täällä, ja lähtee la illalla töiden jälkeen 17.30 kotiin. Jai Sighn esimerkiksi asuu 70 km päässä. Siellä siis perhe. Bhanu(ärsyttävä mies, joka asuu myös täällä toimistolla) vielä kauempana. Ne matkustaa tietysti bussilla, jotka on kaukana pikavuoroista.
Nyt alkaa olla nukkuma-aika, jatkan taas myöhemmin.


26.3.09
Eevan pipoo kiristää.
Täällä olis aika paljon hommia tepsulle ja plyyssille…:)Joudun pitää jotain ruokia omassa huoneessa, joten oon saanut kämppiksiä. Alkaa pikkuhiljaa nyppii monet jutut täällä. Tarvis saada parit hyvät unet alle, jotta jaksais taas kulttuurieroja ja arjen erikoisuuksia.
En tiiä oonko vain likainen vai ruskettunut, ehkä molempia. Mistä tää lika tulee?!? Pesen ja pesen ja pesen niin että iho on koppuralla, ja taas joku kökkö kädessä.
Niskassa hengittää koko ajan joku, joka ”haluaa harjoitella englantiansa”. Intialaiset on erittäin vaativaista sorttia, tai ainakin nää on. Aikuiset ihmisetkin. Jos mulla on keskustelu käynnissä jonkun henkilön kanssa, niin vähintään kaksi henkilöä huutaa jo eeevaaaeevaaaeevaaa… Ne ei haluu odottaa vuoroaan. Keskeyttäminen on täällä enemmän käytäntö kuin poikkeus. Eilen olin Subhashilla kylässä ja sinne tuli joku opettaja-ystävä (mies) kylään. Se istahti alas ja kyseli silloin tällöin kysymyksen. Kerkesin aloittaa jutun, 2 lausetta taisi olla ennätys, ja sitten se kääntyi jo hindiksi isäntien puoleen. Sitten taas yhtäkkiä kysymys, ja sama toistui! Parikymmenta minuuttia myöhemmin se nousi ylös, totesi, että olen hyvä ja mukava tyttö, ja olen tervetullut hänen kotiinsa kyläilemään. !!!!!! :) Suomalaisen näkökulmasta ihan kammottava ukko!! :)
Näitten elukoitten kanssa eläminen… Voi prkl… Hiiriä menee joka paikassa, sänky täynnä murkkuja, hyttysiä kimpussa(tää on oikeesti huono juttu, kun niistä voi saada Denguen)
Kaikkina päivinä ei jaksaisi olla sirkuseläimenä. Joissain kylissä lapset käyttäytyy aivan todella kauniisti, mutta jossain… Puuh… Iltasin, kun olen ostoksilla, jonkun työkaverin kanssa, pidän huivia päässä, ja suojaudun katseilta. Olen välillä iltaisin liian väsynyt katseisiin.

Olin eilen Bhapar nimisen kylän osasessa, jossa oli vain 5 huushollia. Katsottiin siellä niiden hienoa jätteiden keräyssysteemiä ja puhvelinlantakompostia. Tapasin myös yhteisön naiset siellä. Tämä on naiseuden parhain puoli täällä. Kylän naiset ottavat mukaansa, vievät koteihinsa, ja esittelevät lapsensa. Yksi tyttö täällä oli niin kovin ujo, että piti huntuaan koko ajan myös kasvojensa edessä. Täällä useilla (kylän)naisilla on huivit, jotka ulottuvat päästä jalkoihin. Suurin osa pitää huivia niin, että kasvot näkyvät, mutta jotkut peittävät myös kasvonsa. Huntu on niin ohut, että he näkevät siitä läpi, mutta ulkopuolinen ei erota kasvoista mitään. Joka tapauksessa tämä nuori tyttö, 13 vee Mira, oli ujonlainen:) Naiset veivät minut sisätiloihin, tai siis miten sen nyt sanoisi.. Täällä sisätilat ei ole sisätiloja meidän ajattelemalla tavalla:). Tutustuttiin toisiimme, ja he tarjosivat minulle hirveän määrän ruokaa. Chapati-leipää, maustettua puhvelin maitoa ( Nämä maustavat juomansakin! Tuoremehuunkin tulee suolaa, jos ei kerkee estämään:), ja jotain makeaa kovaa kakkupalloa:)Nämä tapaamiset ovat jotain niin hienoa. Mm. näiden takia, jaksan taas olla kolmipäinen kummajainen seuraavassa paikassa.


6.4.2009
Jo kolmas viikko pyrähtää käyntiin. Ihan uskomattoman nopeasti aika kuluu. Enää töihinkään ei mene niin paljon aikaa. Supistettiin englannin tunteja, koska eihän nämä jaksa kahta tuntia 30-45 asteen lämpötilassa töiden jälkeen opiskella. Aivan kuolleena syntynyt idea PL:ltä. Mutta kun kulttuuri on täällä sellainen, että vastaan ei sanota ja parannusehdotuksia ei kerrota:) Työkulttuuria ei kyllä todellakaan tule ikävä. Kaikki on niin hidasta ja vaivalloista, milloin on sähköt poikki, milloin taas jokin muu ongelma. Kaipa näissäkin olosuhteissa oppisi selviämään, jos tarpeeksi kauan olisi.
Intialaiset on eurooppalaisen mittapuun mukaan aivan todella keskittyneitä omaan maahansa. Se ei tietysti ole mikään yllätys, koska melkein kukaan ei ole matkustellut Intian ulkopuolella. Hassua on kuitenkin se miten jokainen luulee, että ulkomaalaiselle Intia on yhtä tutu kuin hänelle itselleen, Joka päivä tulee vastaan tilanteita kuten: tässä julisteessa on halapatihulikilulati, tiedätkö hänet? Ei, en tiedä tätä kuuluisaa pappismiestä. Ja sitten ollaan kummastuneita :D.
Minä: ”mitä opiskelet” vastaus kuuluu aina: jokin kirjain yhdistelmä hyvin nopeaan tahtiin kerrottuna. ”Mikä se on” vastaus: _kovalla_ äänellä tämä kirjainyhdistelmä”.
Intialaiselle tuntuu olevan olemassa vain Intia, ja siitä ajatuksesta monet eivät tahdo päästä yli eikä ympäri. En raaskinut kertoa, että koko Suomessa ei varmasti montaa ei-politikkoa ole, jolle Intian tämän hetkisen pääministerin nimi olisi tuttu:) ”you know kahlatikohlatiphii?” :)

Toimistolla luultiin pitkään, että meillä on kotona aaseja. Näytin kuvan koneeltani, jossa äiti ja Elkku poseraa Särkänniemen eläintarhassa, eikä informaatio oikein lyönyt läpi:)
Jukka saa täällä myös tuon tuosta kehuja, koska on niin komea ja ”powerfull” :) Voi sitä silmien levähdyksen määrää, kun vastasin tähän voimakkuus-kysymykseen, jees hän voi nostaa minua näin, ja havainnollistin käsillä nostotapahtumaa. Käkäkäkääää:)