lauantai 2. toukokuuta 2009

Alwar päivitys

30.4.09
Alwarista Anusuiyan ja Ishan luota oli vaikea lähteä.. Niiden kanssa oli niin hyvä olla. Anusuiya opetti joka päivä uuden ruokalaijin, pelailtiin ja juteltiin pikku-Ishan kanssa. Ihan normaalia perhe-elämää. Käytiin kaupoilla kolme päällä maailman pienimmällä mopolla. Ishka välissä, kauppakassit tangoissa ja käsissä. Päivät kului nopeaan, ja elo oli keveää hiirettömässä ja puhtaassa kodissa, jossa sängyissä oli lakanat (puhtaatkin vielä!) ja vessassa ylläri. Hei pytty! Kaipasin sinua niin kovin- ajattelin kun tapasimme ensi kerran. Voi tätä elämän ihanuutta.
Sunnuntaina 26. osallistuin pienen NGO:n Nirvanan Foundationin järjestämään Earth Day:ihin Gajuki-kylässä. Tässä kylässä on suuri määrä FSW(female sex workers). Korjaus muuten aiempaan tekstiin: FSW:t ovat naimattomia. Järjestö ja sen työtekijät tekivät ison vaikutuksen muhun. Toiminta ja asenteet oli täysin eriluokkaa kuin täällä. Tapahtumassa käytännössä koko kylä siivosi muoviroskaa(jota täällä riitttää joka paikassa) säkkeihin. Siivoaminen oli kyllä aika hurjaa, koska tietenkään mitään käsineitä ei ollut, ja se kakan, lasinsirpaleiden ja akaasian piikkien määrä oli mahtava.
2.5.09
Näiden ihmisten kanssa touhutessa tuli sellainen olo, että tänne pitää vielä palata. Tämä perhe järjesti mulle niin hienon matkan Sariskaan(luonnonsuojelupuisto). Nirvanan työkaveri, Nirjana, oli myös mukana, ja toimi samalla oppaana! Nirjanalla oli tietoa kaikesta, eläinten ja kasvien nimet tuli englanniksi, latinaksi ja hindiksi, ja lähes joka puskasta ja eläimestä joku mielenkiintoinen tarina!! Oli aikamoista päästä opastetulle kierrokselle metsässä. Puolessa välissä hypättiin autosta ja mentiin katselemaan jalan. Kiivettiin kallioportaita pitkin katsomaan maisemia. Siellä oli tosi paljon apinoita, ja niitä mustanaamaisia apinoita(joiden nimeä en muista).
Lounas oli myös aivan uskomattoman hieno kokemus. Mentiin Sariska temppeliin, jossa Baba teki meille ensin rituaaleja. Saatiin punaiset täplät otsiin, ja käsiin nauhat. Tapana on muuten myös, että ennen temppeliin menoa ostetaan makeisia, joita syödään käynnin jälkeen.
Baban tapaamisen jälkeen levitettiin temppelin takaosaan jättimäinen matto, jonka päälle käytiin lounastamaan. Anusuiya oli valmistanut eväät mukaan, joten ruoka oli taas taivaallista:)
Tämä reissu ei olisi voinut olla parempi, koska seura oli niin mahtavaa.
Toivon, että tapaan tämän perheen uudelleen. Pian.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti