Tulin tänään Delhiin, oon aika kuoleman väsynyt, koska nukuin viime yönä vaan muutaman tunnin ja matkustaminen on täällä aikamoista..:) Ensin mentiin moottoripyörällä 35 km juna-asemalle. Mun rinkka painaa aivan törkeesti, siis oikeesti...Oli aika riskialtista siis olla se selässä pyörän kyydissä!Vähän liian nopee käännös, ja meinasin putoo kyydistä, kun rinkan paino vei mukanaan.Huh, selvittiin kuitenkin. Toisesta pyörästä(tultiin kahella pyörällä, kaksi päällä kummassakin, kun mulle tuli saattaja mukaan, yksi työkaveri toi siis tänne) hajos rengas, joten jatkettiin kolme päällä+kaikki mun matkatavarat. Voin kertoo ettei mun peakin reppukaan läppäreineen kaikkineen oo kevyt;) Ja toinen työkaveri on lihava. Päästiin kuitenkin perille juna-asemalle, vatsalihakset kippuralla.
Juna oli tietty aivan jumalattoman täynnä, ja meillä ei ollu reservation lippuja(niitä saa vaan etukäteen). Eli on vaan tietyt vaunut jonne saa mennä=> seisoin kantamuksineni sellaisessa väentungoksessa, jossa ikinä en oo ollut. Pystyin lähes nukkuu seisaallaan, koska olin niin tiukassa puristuksessa. Luojan kiitos Alwarissa useat lähti pois ja pystyttiin rynnimään istumaan, hattuhyllylle.Voi sitä onnea, ei jouduttu seisoo ku 50 min.Mulla on varmasti mennyt kuulo täällä, koska nykyään pystyn hyvin nukkuu junassa. Ja tunto,Mulla oli ehkä 30 cm tilaa ja rautalaita painoi ja puudutti jäsenet mutta siinä sitä nukuttiin(ilman korvatulppia!) pari tuntia.Nää junat on oikeesti tosi kovaäänisiä, ja ihmiset vielä kovaäänisempiä.Oon itsekin aika ihmeissäni nukahtamiskyvystäni täällä. Asiaa tietysti auttaa, että herätys oli tänään 4.30, mutta silti.
Huomenna koittaa taas onnen päivä, pääsen turistiksi taas! Ravi, joku työntekijä täältä, opastaa:) Otetaaan aamulla autoriksha päiväksi, ja illalla se vie mut Anusuiyan kälyn ja veljen luo!:) Ne on tosi mukavia ihmisiä..Kertoo varmasti jo paljon, että ne kutsui mut luokseen kylään. Ja ei vain kylään, vaan yöpymään: we live near to the airport so you can get easily there. Odotan jo innolla. Meenu(Anusuiyan käly) on Dr.Meenu Singh Roy:) Englanti on parempi ja huolitellumpi kuin useimmilla briteillä:)
tiistai 5. toukokuuta 2009
lauantai 2. toukokuuta 2009
Alwar päivitys
30.4.09
Alwarista Anusuiyan ja Ishan luota oli vaikea lähteä.. Niiden kanssa oli niin hyvä olla. Anusuiya opetti joka päivä uuden ruokalaijin, pelailtiin ja juteltiin pikku-Ishan kanssa. Ihan normaalia perhe-elämää. Käytiin kaupoilla kolme päällä maailman pienimmällä mopolla. Ishka välissä, kauppakassit tangoissa ja käsissä. Päivät kului nopeaan, ja elo oli keveää hiirettömässä ja puhtaassa kodissa, jossa sängyissä oli lakanat (puhtaatkin vielä!) ja vessassa ylläri. Hei pytty! Kaipasin sinua niin kovin- ajattelin kun tapasimme ensi kerran. Voi tätä elämän ihanuutta.
Sunnuntaina 26. osallistuin pienen NGO:n Nirvanan Foundationin järjestämään Earth Day:ihin Gajuki-kylässä. Tässä kylässä on suuri määrä FSW(female sex workers). Korjaus muuten aiempaan tekstiin: FSW:t ovat naimattomia. Järjestö ja sen työtekijät tekivät ison vaikutuksen muhun. Toiminta ja asenteet oli täysin eriluokkaa kuin täällä. Tapahtumassa käytännössä koko kylä siivosi muoviroskaa(jota täällä riitttää joka paikassa) säkkeihin. Siivoaminen oli kyllä aika hurjaa, koska tietenkään mitään käsineitä ei ollut, ja se kakan, lasinsirpaleiden ja akaasian piikkien määrä oli mahtava.
2.5.09
Näiden ihmisten kanssa touhutessa tuli sellainen olo, että tänne pitää vielä palata. Tämä perhe järjesti mulle niin hienon matkan Sariskaan(luonnonsuojelupuisto). Nirvanan työkaveri, Nirjana, oli myös mukana, ja toimi samalla oppaana! Nirjanalla oli tietoa kaikesta, eläinten ja kasvien nimet tuli englanniksi, latinaksi ja hindiksi, ja lähes joka puskasta ja eläimestä joku mielenkiintoinen tarina!! Oli aikamoista päästä opastetulle kierrokselle metsässä. Puolessa välissä hypättiin autosta ja mentiin katselemaan jalan. Kiivettiin kallioportaita pitkin katsomaan maisemia. Siellä oli tosi paljon apinoita, ja niitä mustanaamaisia apinoita(joiden nimeä en muista).
Lounas oli myös aivan uskomattoman hieno kokemus. Mentiin Sariska temppeliin, jossa Baba teki meille ensin rituaaleja. Saatiin punaiset täplät otsiin, ja käsiin nauhat. Tapana on muuten myös, että ennen temppeliin menoa ostetaan makeisia, joita syödään käynnin jälkeen.
Baban tapaamisen jälkeen levitettiin temppelin takaosaan jättimäinen matto, jonka päälle käytiin lounastamaan. Anusuiya oli valmistanut eväät mukaan, joten ruoka oli taas taivaallista:)
Tämä reissu ei olisi voinut olla parempi, koska seura oli niin mahtavaa.
Toivon, että tapaan tämän perheen uudelleen. Pian.
Alwarista Anusuiyan ja Ishan luota oli vaikea lähteä.. Niiden kanssa oli niin hyvä olla. Anusuiya opetti joka päivä uuden ruokalaijin, pelailtiin ja juteltiin pikku-Ishan kanssa. Ihan normaalia perhe-elämää. Käytiin kaupoilla kolme päällä maailman pienimmällä mopolla. Ishka välissä, kauppakassit tangoissa ja käsissä. Päivät kului nopeaan, ja elo oli keveää hiirettömässä ja puhtaassa kodissa, jossa sängyissä oli lakanat (puhtaatkin vielä!) ja vessassa ylläri. Hei pytty! Kaipasin sinua niin kovin- ajattelin kun tapasimme ensi kerran. Voi tätä elämän ihanuutta.
Sunnuntaina 26. osallistuin pienen NGO:n Nirvanan Foundationin järjestämään Earth Day:ihin Gajuki-kylässä. Tässä kylässä on suuri määrä FSW(female sex workers). Korjaus muuten aiempaan tekstiin: FSW:t ovat naimattomia. Järjestö ja sen työtekijät tekivät ison vaikutuksen muhun. Toiminta ja asenteet oli täysin eriluokkaa kuin täällä. Tapahtumassa käytännössä koko kylä siivosi muoviroskaa(jota täällä riitttää joka paikassa) säkkeihin. Siivoaminen oli kyllä aika hurjaa, koska tietenkään mitään käsineitä ei ollut, ja se kakan, lasinsirpaleiden ja akaasian piikkien määrä oli mahtava.
2.5.09
Näiden ihmisten kanssa touhutessa tuli sellainen olo, että tänne pitää vielä palata. Tämä perhe järjesti mulle niin hienon matkan Sariskaan(luonnonsuojelupuisto). Nirvanan työkaveri, Nirjana, oli myös mukana, ja toimi samalla oppaana! Nirjanalla oli tietoa kaikesta, eläinten ja kasvien nimet tuli englanniksi, latinaksi ja hindiksi, ja lähes joka puskasta ja eläimestä joku mielenkiintoinen tarina!! Oli aikamoista päästä opastetulle kierrokselle metsässä. Puolessa välissä hypättiin autosta ja mentiin katselemaan jalan. Kiivettiin kallioportaita pitkin katsomaan maisemia. Siellä oli tosi paljon apinoita, ja niitä mustanaamaisia apinoita(joiden nimeä en muista).
Lounas oli myös aivan uskomattoman hieno kokemus. Mentiin Sariska temppeliin, jossa Baba teki meille ensin rituaaleja. Saatiin punaiset täplät otsiin, ja käsiin nauhat. Tapana on muuten myös, että ennen temppeliin menoa ostetaan makeisia, joita syödään käynnin jälkeen.
Baban tapaamisen jälkeen levitettiin temppelin takaosaan jättimäinen matto, jonka päälle käytiin lounastamaan. Anusuiya oli valmistanut eväät mukaan, joten ruoka oli taas taivaallista:)
Tämä reissu ei olisi voinut olla parempi, koska seura oli niin mahtavaa.
Toivon, että tapaan tämän perheen uudelleen. Pian.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)